Elämmekö maassa, jossa romaninuoren opiskelu voi jäädä kesken, koska hän ei nimensä ja taustansa vuoksi kelpaa edes työharjoitteluun?
Romakon Tamara Åkerlund ja Ramona Schwartz keskustelivat kanssamme yli 500 vuotta Suomessa asuneen romaniväestön haasteista työllistymisessä, romaneihin kohdistuvista ennakkoluuloista sekä rasismista Suomen historiassa ja nykyään, sekä mahdollisista askeleista eteenpäin jokaisen meistä osalta.
TYÖNANTAJA!!! LIITY TYÖNANTAJA-POOLIIN
Ilmoittautumalla pooliin työnantajat viestivät, että romanitaustainen hakija on rekrytoinneissa samalla viivalla kuin muutkin, ja myös hänelle tarjotaan harjoittelupaikkoja mahdollisuuksien mukaan. Hakijan voi olla helpompi ottaa yhteyttä, kun tietää etukäteen työnantajan positiivisen asenteen.
Poolista ei löydy yksittäisiä avoimia työpaikkoja, vaan työnantajan yhteystiedot ja linkit avoimiin työpaikkoihin.
Romako-hanke tukee pääkaupunkiseudun aikuisia romaneita ammatillisen tutkinnon suorittamisessa sekä työ- ja harjoittelupaikkojen saamisessa.
Vaikka romaniväestö on asunut Suomessa jo yli 500-vuotta, jäävät he usein valtaväestön varjoon niin työhaussa kuin arjessakin kohdatessaan rasismia sekä erilaisia ennakkoluuloja. Romako-hankkeen teettämästä kyselystä kävi ilmi, että alle puolet (47%) pk-yrittäjistä kokee, että romanit ovat yhdenvertaisessa tai melko yhdenvertaisessa asemassa työnhaussa. Viisi prosenttia vastaajista sanoi suoraan, ettei itse palkkaisi romanitaustaista.
.jpeg)
Puhelu jännitti vietävästi. Yläasteikäinen tyttö ei tiennyt muuta, kuin että vastaaja olisi tuntematon aikuinen. Kuului miesääni. Tyttö kokosi itsensä, kertoi reippaasti oman nimensä ja kertoi asiansa. Lämmin tyyli sulatti kuulijan, ja keskustelu alkoi luistaa. Tämä onnistuisi! Tytölle luvattiin heti puhelimessa se, mitä hän oli toivonut. Yksityiskohdista sovittaisiin paikan päällä.
Tytöstä oli hauska ajatus päästä tekemään hanttihommia pikaruokaravintolaan, sillä ala kiinnosti häntä. Kun hän sitten saapui TET-harjoittelupaikkaansa, edessä oli molemminpuolinen järkytys. Tytön vastaanottanut työntekijä oli silminnähden yllättynyt ja vaivaantunut:
– Tässä on nyt käynyt jokin väärinkäsitys. Meidän TET-paikat ovat jo menneet, emme voi enää ottaa uusia.
Nuori ei ollut lannistuvaa sorttia. Hän kyllä tiesi, että näin saattoi joskus käydä. Hän meni lähikauppaansa kysymään harjoittelupaikkaa. Kaupassa sanottiin, etteivät he tänä vuonna ota TET:iläisiä. Samalla viikolla nuori kuuli, että hänen vierailunsa jälkeen oman luokan oppilas oli saanut TET-paikan samasta lähikaupasta. Tämä tarina on tosi. Samankaltaiset tapahtumat eivät ole harvinaisia, kun kyseessä on harjoittelupaikkaa hakeva romaninuori.
Tamara avaa keskustelussamme, että osa stereotypioista varmasti on valloillaan juuri siksi, että ne pitävät ainakin joskus paikkansa. Hän kuitenkin korostaa, että usein tämäkin tapahtuu romaniväestön sisällä olevan vähemmistön toimesta, mutta silti leimaa koko väestön.
Toisaalta, pohdimme, jos ja kun kantaväestö toteuttaa samanlaista käytöstä, kuin mitä romanistereotypiat edustavat, heidän kohdallamme me usein kuitenkin tuomitsisimme yksilön, emmekä koko viiteryhmää.
.jpg)
Ennakkoluulot pysyvät elossa tietämättömyyden ansiosta. Emme siis oikeastaan pelänneet kysyä tyhmiä kysymyksiä, vaan halusimme oppia keskustelumme aikana niin paljon kuin suinkin mahdollista. Kävimme läpi romanikulttuurin eroavaisuuksia sekä yhtäläisyyksiä valtaväestön kanssa, romanien käytöstapoja ja pohdimme yhdessä, mitä askelia voisimme kaikki ottaa kohti Suomea, jossa ihmisten työhakemusten menestys ei määrity nimen perusteella.
Kiinnostavaa luettavaa:
ROMAKO - Taustasta riippumatta (blogikirjoitus)
YLE - Neljä nimekästä yrittäjää haki työtä romaninimillä, yhtäkään ei kutsuttu työhaastatteluun
